Sosiaali- ja terveyspalveluiden suhteen on muodostunut ajan saatossa erikoinen vastakkainasettelun kulttuuri, jossa julkisen ja yksityisen palveluntuottajien välille on muodostunut eriyttävä kilpailutilanne rakentavan yhteistyön sijaan. Ihminen on tyytyväinen, kun hän on saanut laadukasta ja oikea-aikaista palvelua tarpeeseensa. Tuo tunne ei riipu palveluntuottajasta.
Hyvinvointialueella palveluiden riittävä saatavuus edellyttää rakentavaa yhteistyötä julkisen sektorin, yritysten ja järjestöjen välillä. Esimerkiksi terapiatakuu palvelusetelimallilla ja palveluiden oikea-aikaisuus edellyttävät tätä. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä sisältää tämän ajatuksen voimavarojen yhdistämisestä. Lainsäätäjän tarkoitus on asettaa asiakkaantarve etusijalle. Hyvinvointialueella on ensisijainen vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä alueellaan. Hyvinvointialue voi lain nojalla hankkia palveluja tai niiden käyttöön liittyvää muuta tukea yksityiseltä palveluntuottajalta. Hyvinvointialue vastaa palvelutarpeen ja hoidon tarpeenarvioinnista hankkiessaan palveluja yksityiseltä palveluntuottajalta. Olin pettynyt perehtyessäni Pirkanmaan aluevaaliehdokkaille tarkoitettuun tietopakettiin hyvinvointialueesta. Siinä yritykset oli sivuutettu kokonaan toteamalla, että hyvinvointialue edistää asiakkaidensa terveyttä ja hyvinvointia, yhteistyössä kuntien ja järjestöjen kanssa. Lain mukainen määritelmä, kuitenkin on, että Yksityisen palveluntuottaja voi olla yritys, yhdistys tai säätiö. Ajattelisin luettelemisjärjestyksellä olevan priorisointitarkoitus lainsäätäjän taholta. Näin ollen varmaankin tahaton lapsus tuo yritysten mainitsemattomuus tietopaketissa. Toivon ainakin niin.
Rakentavalla yhteistyöllä muodostettujen palvelukokonaisuuksien avulla ihmiset pääsevät tarvitsemiensa palveluiden äärelle oikea-aikaisesti ja palvelu on laadukasta. Niillä alueilla, joilla yksityisillä yrityksillä on jo valmiina voimassaolevat ja toimivat palvelujärjestelmät ja sopimukset, tulisi ne hyödyntää sellaisinaan hyvinvointialueella. Erityisesti siirtymävaiheen aikana tämä olisi kannatettavaa ja jopa maalaisjärkistä. Poistamalla näistä nykyisistä yli siirtymävaiheen voimassa olevista sopimuksista terävin erityissairaanhoidon osuus ja kohdentamalla siirtyvä määrä sopimuksen sisällä perusterveydenhuollon palveluihin, ostetaan aikaa rakentaa hyvinvointialue rauhassa. Toimitaan rakentavan yhteistyön nimissä. Yksityisellä sektorilla jo käytössä olevista innovaatiosta, digipalveluista, hybridiratkaisuista saadaan valmiit mallit julkiselle puolelle. Seitsemän päivän palvelutakuu ja kasvavat ikääntyvät ikäluokat yksinkertaisesti pakottavat turvautumaan tämän tyyppisiin ratkaisuihin.
Julkisen sektori on päävastuullinen hyvinvointialueen sote-palveluiden tuottaja. Kaikkea ei ole kustannusvaikuttavaa tehdä itse tai yksin. On rohkeaa hakea tehokkuutta yhteistyöstä. Pirkanmaan hyvinvointialueille on siirtymässä 20 000 sopimusta. Yksityisillä palveluntuottajilla olevan datan hyödyntäminen on järkevää. Miljoonien, kymmenien miljoonien kuluttaminen ICT-järjestelmien rakentamiseen raapaisusta ei ole perusteltua, kun julkinen voi ottaa oppia yksityisen sektorin malleista ja erehdyksistä matkan varrella. Ilman alusta saakka toimivia järjestelmiä olemme pulassa. Kuka kärsii? Ihminen. Sektoreiden osaamista tulee jakaa sinne, missä se on vaikuttavinta. Yksityiset palveluntuottajat voisivat toimia vaikuttavimmin haastavimmilla alueilla ja julkinen alueellisesti keskittyessä palvelemaan laajempaa käyttäjäkuntaa. Vastakkainasettelun asenteesta eri sote-sektoreiden kesken on nähtävä tulevaisuuteen ja yhteistyöllä rakennettava historiallisen suuresta uudistuksesta näin vieläkin historiallisesta.
Katri Vikkunen, aluevaaliehdokas Pirkanmaa
