Vastuuta kokonaisuudesta korona-ajassa

Koronaluvut

Koronaluvut osoittavat päivästä toiseen huolestuttavaa kasvua myös Pirkanmaalla. Virus jyllää ja tuntuu olevan aina meitä ja varautumissuunnitelmia askeleen edellä. Uusia rajoituksia ja sulkuja otettiin jälleen käyttöön, kuten totutusti niin monta kertaa aiemminkin. Kyseessä ei ole enää Force Majeure -tilanne, joka syntyy ennalta arvaamatta, yllättäen ja, mihin ei ole voitu varautua. Ei, kun olemme neljännellä tai viidennellä sulkukierroksella ja korona on ollut matkakumppanimme jo kolmatta vuotta.

Tehohoitopaikkojen riittävyys on tärkeä kriteeri, kun mietitään koronatoimia. Mutta onko se todellista ja aitoa vastuunkantoa keskittyä vain yhteen asiaan? Samaan aikaan terveydenhoitoalalla työskenteleviltä ammattilaisilta kuulee, että Suomessa todellista hätää tehohoitopaikkojen riittävyyden suhteen tuskin edes on. Niin hienot ja moninkertaiset varautumissuunnitelmat on tehty ja ovat olemassa.

Toisaalta jo nyt on nähtävissä, että korona on lisännyt lasten ja nuorten pahoinvointia räjähdysmäisesti. Mielenterveysongelmat ja yksinäisyys ovat kasvavia ongelmia myös työikäisen väestön ja senioreiden keskuudessa. Perään kuulutan kokonaisuudesta huolehtimista. Mielenterveysongelmia ei hoideta tehohoitopaikoilla, mutta sairastumisen seuraamukset ovat yksilötasolla ja yhteiskunnalle järisyttäviä.

Peräänkuulutan

Vastuuta täytyy kantaa laajemmin. Tehohoitopaikkojen riittävyys tulee huomioida ja terveys ylipäänsä on lähtökohta, mutta on vastuullista ottaa huomioon tilanne kokonaisuutena. Mielenterveysongelmat, sulkujen vaikutukset työllisyyteen, yrittäjien selviytymiseen, opiskelijoiden opintosuorituksiin lähiopetuksen jäätyä pois ja niin edelleen listan ollessa loputon, ovat todellisuutta korona-arjessa. Kuka arvottaa sen, mikä on tärkeämpi yhteiskunnallinen arvo, joka asetetaan toisen edelle? Elämää tulee kunnioittaa, mutta elämää pitää ajatella myös tätä hetkeä pidemmälle. Ennakointi on aina edullisempaa kuin ongelmien korjaaminen jälkeenpäin. Täytyy myös muistaa, että kuolemakin on osa elämää.

Eräs näkökulma kokonaisuudessa on myös se, että vastuulliset ja rokotukset ottaneet henkilöt haluavat osallistua tapahtumiin, käydä uimahalleissa ja kuntosaleilla ja syödä ravintoloissa. Ihminen kaipaa ihmistä ja aktiviteetteja. Tästä olivat osoituksena mm. täydet ravintolat ja loppuunmyydyt konsertit niin kauan kuin se koronapassin turvin oli mahdollista. Puheissa tunnistamme pommin, joka muodostuu koronan laukaisemista mielenterveysongelmista ja yksinäisyydestä, mutta puheista huolimatta olemme jälleen astuneet seuraaviin sulkuihin. Elämää on koronasta huolimatta uskallettava elää – vastuullisesti!

Ravintola- ja tapahtuma-ala on kohtuuttoman edessä, jos valtionjohto ei selkeästi osoita perustetta kompensoida menetyksiä, joita suluista seuraa. Työntekijöiden lomauttaminen rajoituksista johtuen ei oikeuta korvauksiin valtiolta ilman, että käyttöönottoasetuksella on selkeästi todettu vallitsevat poikkeusolot. Kiinteät kulut pyörivät ja tuloja ei tule, ja palkat pitäisi maksaa. Ymmärrämme, että tilanne on yrittäjille ja yhteisöille kestämätön. Tästä seuraa työttömyyttä, henkistä pahoinvointia ja konkursseja.

Päätös

Edellä mainituilla perusteilla en kokonaisuutta ajatellen voi tässä hetkessä ymmärtää päätöstä koronapassin sivuuttamisesta ja kokoontumisten rajoittamisesta. Toivoisin päätöksentekijöiltä rohkeutta ja vastuunkantoa kokonaisuudesta, sekä luottamusta tapahtuma- ja ravintola-alalla olevaan osaamiseen ja kykyyn innovoida keinoja turvallisten tapahtumien ja tilaisuuksien järjestämiseksi. Kannustaisin positiivisiin, mahdollistaviin ja kokonaisuuden huomioiviin päätöksiin mielekkään ja mielenterveen elämän puolesta. Yhteiskuntana olemme suurempi kuin korona!

Katri Virkkunen, varatuomari, lakimies

aluevaaliehdokas #313

Kokoomus Pirkanmaa

Kirjoitus julkaistu Pirkkalainen lehdessä 5.1.2022

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.